Riippuvuussuhde ruokaan.

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen nyt muutaman päivän opetellut syömään säännöllisesti, ja tuntuu että olokin on parempi, kun verensokeri ei pääse tippumaan liian alas. Olen huomannut, että silloin kun unohdan syödä, alan olla jossain vaiheessa tosi väsynyt ja pahantuulinen. Sitten vasta tajuan, että no enpäs ole muistanut syödä koko päivänä mitään, niin ei mikään ihme jos on vähän nuutunut olo. Oon yrittänyt samalla myös kiinnittää huomiota syömisiini, ja olen siis täydessä sokerilakossa. Haluaisin pudottaa painoa, mutta pidän matalaa profiilia sen kanssa, koska en jaksa kuulla niitä ”eihän sun mitään laihduttaa tarvii” -kommentteja. Mun mielestä on ihan typerää, ettei normaalipainoinen saisi laihduttaa, jos on tullut muutama kilo painoa lisää. Miksen saisi pudottaa niitä ylimääräisiä pois heti? Pitäisikö odottaa ensin, että lihon 10 kiloa lisää, ennen kuin alan sitten tehdä asialle mitään? Tiedän, että ihmiset yrittää olla kohteliaita, kun sanovat, ettei mun tarvitse laihduttaa. Mua se kuitenkin vaan enemmän ärsyttää, että joudun perustelemaan sitä. Koska joka kerta, kun joudun perustelemaan laihduttamistani, joudun perustelemaan myös sitä, etten viihdy omissa nahoissani sellaisena kuin olen.

Olen aina ollut hoikka, nuorempana ja lapsena aina jopa alipainoinen. Olen ollut sellainen luonnostani, vaikka söin ihan liikaa herkkuja ihan hyvin ja reilusti. Olin jotenkin tottunut siihen, että saan syödä mitä vaan, enkä liho. Aikuistuessa kuitenkin aineenvaihdunta ja sitä myötä myös kroppa ovat muuttuneet. Oli aika hämmentävää, kun jossain vaiheessa parikymppisenä tajusin painavani 7 kiloa enemmän kuin pari vuotta sitten. Sen jälkeen olen joutunut aina säännöllisin väliajoin tsekkailemaan omia ruokatottumuksiani, etten vain pääse liikaa lihomaan.

Katselin tällä viikolla omia potilaskertomuksiani netistä, ja huomasin lääkärin kirjoittaneen, että ”potilaalla jonkinlainen riippuvuussuhde ruokaan”. Hämmennyin tästä, ja samalla silti tajusin sen olevan totta. Mutta mistä ihmeestä se lääkäri on sen hoksannut? Hän ei silti voisi olla enempää oikeassa. Mun syöminen on kyllä ihan outoa. Tavallista ruokaa en aina muista välttämättä edes syödä, paitsi ehkä illalla muistan, etten ole koko päivänä laittanut mitään suuhuni. Sokeriin kuitenkin mulla tulee riippuvuus hyvinkin nopeasti, ja alan syömään aivan liian paljon suklaata, jäätelöä, leivoksia, karkkia, suklaata, jäätelöä, suklaata… Se lähtee jossain vaiheessa ihan lapasesta, kun jokaisen ruokailun jälkeen on saatava jälkiruokaa, joka voi olla käytännössä siis litra puoli litraa jäätelöä tai melkein kokonainen suklaalevy. Sitten mun on aivan pakko pitää välillä näitä sokerilakkoja, koska pitää vieroittaa itsensä sokerista, että saisi jotain tolkkua tähän hommaan.

Olen miettinyt sitä, miksi mulla on niin kamala lihomisen kammo. En ole koskaan sairastanut syömishäiriötä, mutta ei mun suhtautuminen ruokaan tai omaan kehooni kyllä ihan normaalikaan ole. En vielä tiedosta kovin tarkkaan, mikä tekemisistäni on add-oireilua ja mikä ei, mutta ymmärtääkseni ad(h)d-ihmisillä on kuitenkin taipumusta erilaisten riippuvuuksien kehittelyyn ja varmaan syömishäiriöihinkin. Tämän lisäksi luulen lihomisen kammoni johtuvan siitä, että suvussani on paljon ylipainoa, ja mulle on pikkutytöstä saakka muistuteltu, että ”älä vaan sitten päästä itseäsi koskaan lihomaan tällaiseen kuntoon, niitä kiloja on sitten niin kauhean vaikeaa saada pois, pidä huoli että pysyt tuollaisena hoikkana” jne. Kaiketi tämä on iskostunut mun takaraivooni niin, että alitajunta toistelee mulle ”ei saa lihoa, ei saa lihoa” ja jos niin sattuu käymään, tuntuu ihan kamalalta, että nyt pitää kyllä laihduttaa ja vähän äkkiä! Keväällä hankaluuksia tuotti se, kun masennuksen vuoksi en jaksanut tehdä asialle mitään, vaikka tiedostin lihoneeni. Silti vaan söin mitä sattuu, välillä elin päivän pelkillä herkuilla, kun en jaksanut laittaa ruokaa. Nyt kun masennus alkaa toivon mukaan väistyä, haluan äkkiä saada painon taas pienempiin lukemiin, että voin tuntea oloni itsevarmemmaksi. Onhan se kuitenkin bikinikausikin alkamassa. :D

Ja niin, en oikeasti ole edes ylipainoinen. Vaaka näytti 63 kiloa perjantaina kun aloitin tämän sokerilakon. Tavoite on 5 kiloa pois, tai vähän enemmänkin jos vaan lähtee. Wish me luck! :)