Kaikesta pitää syyttää ja sormella osoittaa.

Miksi mä mietin taas ihan liikaa sitä, mitä musta ajatellaan ja mollaan itseäni. Eilen myöhästyin vähän sovitusta tapaamisesta, kun en taaskaan aamulla saanut itseäni ylös sängystä ja se kostautui kun menetin taas vaihteeksi ajantajuni, enkä hoksannut et tosiaan, tässähän on vaan 10 minuuttia aikaa lähtöön. Siinä oli koko aamu töissä sellaista tohinaa, joten ajattelin, ettei se kellonaika ollut ihan niin justiinsa. Työtoveri kuitenkin huomautti, että et sä sitten tullutkaan yhdeksäksi, ja siinä se sitten taas oli. Pienen pieni asia, joka pilaa hyvän fiiliksen seuraaviksi tunneiksi. Raivosin pääni sisällä itselleni siitä, miten en taaskaan saanut lähdetyksi liikkeelle ajoissa ja taas myöhästyin. ja mitäköhän tuokin musta ajattelee kun oon aina myöhässä... Työtapaamisen ajan mua vaan ahdisti, koska tunsin olevani niin huono. Hymy ei ollut aitoa, jalka vipatti ja toivoin, että pääsisin pian pois.

Jännä, miten sen itsensä syyttämisen voi saada aikaan niin pieni asia. En haluaisi näyttää kuitenkaan ulos päin, miten ihmisten sanomiset muhun vaikuttaa, koska en halua vaikuttaa pikkumaiselta. Onhan se ihan typerää, että päässä alkaa hirmuinen ajatusralli kun joku sattuu vähän sanomaan jotain, jolla ei pitäisi olla mitään sen suurempaa merkitystä. Mulle sillä kuitenkin on. Masennus on tehnyt elämästä siinä mielessä haastavaa, että kun normaalistikin olen itselleni liian ankara, epävarma ja mollaan itseäni virheistä, niin masennuksen myötä se on moninkertaistunut. Add-oireetkin on moninkertaistuneet. Ja huonommuudentunne ja itsesyytökset vasta ovatkin moninkertaistuneet! Tiedän järjellä, että tämä on ihan typerää, mutten voi sille mitään.

Eilen illalla mieheni huomasi, että viileäkaapissa on omena. Yksi niistä omenoista, joita ostimme pari viikkoa sitten. Kaupassa valitsimme itsellemme sen verran kuin aiomme syödä. Mieheni katsoi nahistunutta omenaa: "aiotkos syödä tän?" Mun ei yhtään tehnyt omenaa mieli, joten totesin, että syö vaan. Mies alkoi kiusoitella, että no hänhän on syönyt jo yhden ylimääräisen ja mikset ole itse syönyt omia omppujasi. Sanoin unohtaneeni, että meillä on niitä, johon mies jatkoi kiusoittelua "miten sä nyt silleen unohdit, hupsis kun unohtui..." Ouch, mieheni ei tiennytkään kuinka syvältä tuo viilsi. Olen kärsinyt unohtelusta lähiaikoina todella paljon, joten tämä vitsailu osui nyt arkaan paikkaan. Sanoin, että ei saa syyllistää. Mieheni jatkoi vielä, kunnes sanoin uudelleen lujemmalla, vapisevalla äänellä, että ei saa syyllistää! Tässä vaiheessa mieheni ehkä vähän säikähtikin, kun huomasi ääneni tärisseen itkun pidättelystä. Hän tiesi menneensä liian pitkälle. Mua ahdisti: miksi aina ostan kaappiin hedelmiä enkä koskaan muista syödä niitä, ennen kuin ne pilaantuvat! Ärsyttää, kun teen tällaisia juttuja, mutta vielä enemmän ärsyttää se, kun en osaa olla itselleni armollisempi. Miksi tuo pikkupiru päässäni ei vain voi jättää minua rauhaan, vaan kaikesta pitää syyttää ja sormella osoittaa?

Voi omenan tähden, mitä paskaa taas.

Tänään oli se neuvottelu mun työssäjaksamisesta työterveyslääkärin, -psykologin ja esimiehen kanssa. Sain onneksi puhuttua tuosta työkaverista joka puuttuu vähän liikaa mun tekemisiin. Sovittiin, että järjestetään yhteinen keskustelu esimiehen ja tämän työkaverin kanssa, niin saadaan asiat puhuttua auki ja toivon mukaan tämä auttaa tilannetta. Mua vaan jotenkin hermostuttaa hirveästi se, että pitäis uskaltaa olla rehellinen. Siis, pitäis uskaltaa sanoa toiselle, loppujen lopuksi aika tuntemattomalle ihmiselle, että en pitä siitä kun toimit niin ja näin. Mulla on aina ollut vaikeuksia sanoa tuollaisia asioita toiselle, voin siis antaa palautetta siihen tyyliin että miten jotakin voisi kehittää tai parantaa, mutta tuossa tämä lähestymistapa ei oikein toimi, vaan on pakko sanoa suoraan mikä mättää. No, katsotaan miten siinä käy. Muuten tuo neuvottelu meni ihan hyvin ja tuntuu, että esimies oli aika ymmärtäväinen. Lääkäri totesi lopuksi mun olevan vieläkin uupunut. Oliko se niin läpinäkyvää?


Päätä särkee ja väsyttää. Taas vaihteeksi. Taidanpa ottaa torkut. Mukavaa viikonloppua sulle! :)