Miten onkin taas ollut aamut niin vaikeita. En pääse sängystä ylös. Laitan kellon soimaan vähintään puoli tuntia ennen kuin aion nousta (koska mies ei enää anna laittaa aiemmin, kun herätän sen turhilla kellonsoitoilla) ja torkutan, kunnes pitää nousta. Ja vielä vähän yli. Usein en meinaisi omin voimin nousta, vaan miehen pitää leikkiä mulle vanhempaa ja herätellä töihin. Typerää. Kuinkahan monta kertaa olisin nukkunut pommiin ilman miestäni.
Aion kokeilla uudenlaista ruokavaliota, jos vaikka virkistyisi vähän. Koska tämä epäsäännöllinen ja epäterveellinen ruokavalio ei oikein toimi. Ei virkeyden tai jaksamisen eikä myöskään painon suhteen. Olen taas paisunut kuin pullataikina. En tiedä miten paljon masennuslääkkeet vaikuttaa painonnousuun, koska olin lihonut jo sitä ennen. Painoindeksi on jotain 22 ja risat, mutta vatsassa on makkaroita ja reisissä lyllyy. Itseäni inhottaa, vaikka muut ovatkin sitä mieltä, että ei ole mitään liikaa. Haluan kuitenkin painoa vähintään 5 kiloa pois, joten toivotaan että ruokavaliomuutos auttaa. Liikuntaahan tuleekin jo harrastettua ihan kivasti.
Tänään on töissä pitkä kokous tiedossa. Otin kutimet mukaan, koska muuten tulee olemaan taas kynsinauhat järsittynä. Ei vaan pysty keskittymään, jos ei saa käsillä tehdä samalla jotain. Enkä toisaalta pysty kyllä istumaan muutenkaan paikallani ilman, että kädet jotain touhuaa, vaihtoehtoina on sormet verillä tai sormille muuta puuhaa. Kunpa nyt jaksais vaan taas kuunnella ja pysyisi edes suurin piirtein kartalla pistä puhutaan. Mutta kun olis niin paljon muuta ajateltavaa. Koska ADD.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro toki omia ajatuksiasi, arvostan kommenttiasi!
Pysythän kuitenkin asiallisena, kiitos. :)