Ilman lääkkeitä nukkumaan.

Kello on kohta 4:30, enkä vieläkään saa unta. Väsyttää niin pirusti, muttei uni vaan tuu. Piti jaksaa valvoa vähän pidempään, kun oli niin paljon juttuja mitä piti tehdä. En sitten enää myöhään viitsinyt ottaa iltalääkettä joka auttaisi unen saantiin, koska se tekee aamulla aikaisin heräämisen tosi hankalaksi. Pitäis jaksaa herätä ajoissa, kun lähdetään ystäväpariskunnan tupareihin. Sinne on aika pitkä ajomatka, joten lähdetään jo aamusta. Pöh, mä olin haaveillut, että ehtisin vielä värjäämään hiukseni ennen lähtöä. Vielä mitä, tuossa se roikkuu kamala tyvikasvu kiusanaan. Blaah, hitsin tuparit. Sinne tulee paljon ihmisiä, yli puolia en kunnolla tunne. Pitäis jaksaa olla sosiaalinen, mikä ei normaalisti mulle tuottaisi ongelmia. Mut jotenkin nyt ei vaan jaksaisi. Enkä edes tiedä mitä puen päälleni. Mulla olis yks kiva mekko, jonka ostin kirpparilta, mut siitä oli jo ostaessa vetoketju rikki ja sekin pitäis korjata. En taida ehtiä enää aamulla, joten haaveeksi jää. Tuntuu, et mitkään vaatteet ei näytä enää hyvältä mun päällä. En oo edes lihonut kun joku 4 kiloa, mut silti edes ennen lihomista en mielestäni näyttänyt hyvältä. Mun pitäis varmaan painaa joku 8 kiloa vähemmän että olisin tyytyväinen. Oon kuitenkin yrittänyt lopettaa painon ja ylipäätään turhan ulkonäön tarkkailun, koska se vaan masentaa. Tässä tilanteessa ei oo väliä vaikka painaisin sen 8 kiloa vähemmän, en varmaan siltikään näyttäis mielestäni hyvältä.


Hohhoijaa. Vitsit kun vois lähtee tupareihin vaan jossain verkkareissa. Kun ei nyt vaan jaksais panostaa. Ja aamulla kumminkin väsyttää ihan sairaasti, koska en oo nukkunut. Sit pitäis jaksaa koko päivä painaa "pirteänä" ja iloisena. Todennäköisesti vielä yön pikkutunneille asti, jos porukka tahtoo baariin...


No joo. Pakko oli vähän avautua. Josko sitä yrittäis taas nukkua. Ketuttaa kun ei taas pysty ilman lääkkeitä nukkumaan. On tää perseestä.
No, elämä on.