Hän joka särki sydämeni.

Jännitin aamusta asti. Laitoin hiuksiani, meikkasin kasvojani. Harkitsin tarkkaan vaatteeni: missä näyttäisin hyvältä, mutten liian laittautuneelta? Mitkä vaatteet korostaisi vartaloni hyviä puolia peittäen samalla tarpeeksi masennuksen välinpitämättömyydestä ja voimattomuudesta seurannutta pömppövatsaa? Yäk, ajattelin. Inhosin katsoa peiliin huolimatta siitä, mitkä vaatteet puin.

Tänään yhteisen kummityttömme synttärijuhlilla tapaisin ex-mieheni.
Sen miehen, jonka piti olla kanssani, kunnes kuolema meidät erottaa.
Sen, jonka piti olla rinnallani niin myötä- kuin vastamäessä.
Sen, joka oli minulle lapsuudenystävä, tukeni, turvani, aviomieheni.
Sen, johon joskus luotin enemmän kuin kehenkään muuhun.

Matkaa syntymäpäiville on 3 tunnin ajomatka. Huolimatta siitä, että olin matkalla juhliin nykyisen mieheni kanssa, huomasin ajatuksieni pyörivän exässäni jatkuvasti. Jännitti kohdata hänet.
Hänet, jonka vaimo ja ystävä joskus olin.
Hänet, joka joskus tahtoi, kunnes ei tahtonutkaan enää.
Hänet, joka jätti minut varoittamatta.
Hänet, joka kertoi, ettei ehkä koskaan rakastanutkaan minua kuten vaimoa kuuluu rakastaa.
Hänet, joka lupasi pysyä ystävänä ja pitää yhteyttä.
Hänet, joka petti lupauksensa.
Hänet, joka särki sydämeni.

Osaisinko käyttäytyä? Nousisivatko katkeruuden tunteet pintaan? Pystyisinkö siirtämään negatiiviset tunteet syrjään ja hymyilemään, koska en halua näyttää kuinka heikko todella olen? Onneksi vierelläni on uusi rakkaani, johon oikeasti voin luottaa. Mutta niin on exälläkin. Uusi vaimo.
Hän, joka kelpasi vaikka minä en.
Hän, jossa on jotain minua parempaa.
Hän, josta tuli se mistä minä joskus haaveilin.

Miten häneen pitäisi suhtautua? Miten käyttäytyä? Iskisikö epävarmuus kiinni heti, kun näen kuinka täydellinen hän rinnallani on? Yrittäisinkö korostaa onnellisuuttani uuden miehen kanssa, vai surkuttelisinko kovaan ääneen masennustani, toivoen sen tuovan exälle huonon omatunnon?

Pääsimme perille. Huokaisin, nappasin takapenkiltä kummitytön lahjan ja otin rakastani kädestä kiinni. Hän olisi rinnallani, tiesin sen. Astuimme sisään ja ihmispaljouden keskellä näin exäni kasvot. Yhtäkkiä sisälläni myllersi tunteiden sekamelska ja liuta vaihtoehtoja mahdollisista lähestymistavoista ja toimintasuunnitelmista. Nyt pitäisi tehdä valinta.

Päätin olla aikuinen ja käyttäytyä aikuisen tavoin. Kävin tervehtimässä päivänsankaria, talon isäntää ja emäntää sekä muita tuttuja. Sen jälkeen lähdin päättäväisesti kohti exääni, joka avasi kädet valmiina halaukseen. Hämmennyin, mutta halasin tuttavallisesti: "Onpa mukava nähdä pitkästä aikaa". Yllätyin, sillä huomasin puhuvani totta. Tämän jälkeen käännyin ja tarjosin reilusti kättä sille jota eniten pelkäsin. Vastustajalleni. Taisin hämmentää pakkaa, sillä ilmeestään päätellen hän ei odottanut sitä (vaikka hyvin sen peittikin). Käteltyään ja itsensä esiteltyään hän vetäytyi hieman syvemmälle sohvan nurkkaan. Tunsin oloni hyväksi. Ei katkeruutta, ei vihaa. Kieltämättä olin aika etäinen ja välttelin katsomasta vastustajaani silmiin, mutta exäni kanssa juttu oli yllättävän luontevaa ja mukavaa. Exäni ja nykyiseni ovat tuttuja jo ennestään, joten rakkaani puolesta ei tarvinnut murehtia. He tulevat juttuun hyvin.


Huomasin, ettei vastustajani osallistunut keskusteluun lainkaan. Vilkaisin häneen, hän huomasi sen ja käänsi välittömästi katseensa pois. Hän ei hymyillyt. Hänen ilmeensä oli vakava jopa silloin, kun muut nauroivat hauskalle jutulle. Sitten se kolahti. Hän jännitti varmasti minua yhtä paljon ellei enemmän kuin minä häntä! Mulla oli etulyöntiasema, sillä paikalla oli paljon itselleni tuttuja henkilöitä ja exänkin kanssa juttu luisti. Vastustajallani ei ollut kuin aviomiehensä, joka jutteli minun kanssani. Yhtäkkiä, asetettuani ajatuksissani itseni vastustajani saappaisiin, huomasin tuntevani sääliä. Etäisen kylmä suhtautumiseni suli hieman.

Myönnän, että sen "olen aikuinen" -päätökseni jälkeen tuli monta kirpaisevaa hetkeä. Ehkä olisi ollut helpompaa pitää kiinni vihasta ja katkeruudesta. Takertua niihin tunteisiin, hakea niistä voimaa. Kätkeä lauseisiin piilomerkityksiä muistuttamaan siitä kuinka paljon exäni minua satutti. Olisi voinut katsoa pahasti alta kulmien ja käyttää hyödyksi vastustajan heikkous.
Mutta päätin toisin. Päätin olla aikuinen.

Ehkä en olekaan niin heikko kuin luulin.